
Saying yoga saves one’s life or saves the day or makes one always feel good is a big and false promise. It is important to understand and accept that there are and there will be days when one wakes up on a bad mood feeling shitty and stays on the bad mood feeling shitty despite yoga practice. That is life. Sometimes we just need to feel it.
When the practice is an on-going daily routine, “touristical state of yoga-high” does not last long.
Yoga practice truly becomes a routine: A lovely routine, but sometimes perhaps annoying or even boring routine. It’s like brushing teeth. One just does it. That is where yoga process starts to work.
When it is an on-going daily routine we start to reflect our feelings, attitudes, mindsets, everything towards it. Every morning on the yoga mat we have something going on in ourselves. We decide if we practice or not. We decide if we feel lazy (tiredness of the body is totally different issue).
Yoga is always neutral. What we project on it is always personal. We love some asanas, but we might absolutely hate another. We might like chanting, but fear pranayama. We project our lives and our whole beings to our yoga practice.
Yoga does not save anyone, we do it by ourselves: However yoga is a tool and a method for doing so.
***********************************************************************
On yhtä höpönlöpönläätä väittää valheellisesti, että jooga pelastaisi päivän tai joogaharjoituksesta tulee aina hyvä olo. Harjoituksen ollessa säännöllistä eteen tulee väistämättä päiviä, jolloin herää paskafiiliksissä ja se sama fiilis jatkuu joogaharjoituksesta huolimatta. Se on elämää. Tunteet on vain elettävä läpi.
Kun joogaharjoitus on päivittäinen rutiini, sellainen niin sanottu turistijoogapölly häviää siitä aika pian. Siis se olotila, että on aivan hyvän olon pilvissä aina harjoituksen jälkeen.
Joogaharjoituksesta todella tulee rutiini. Kaunis rutiini. Joskus se voi tuntua ärsyttävältä velvollisuudelta. Tai tylsältä, kuten hampaidenpesu. Se vain tehdään. Jooga toimii silloin, kun siitä on kehittynyt rutiini. Tuolloin alamme heijastamaan siihen sisäisiä ajatus-, asenne-, ja tunnetoimintojamme. Alamme huomaamaan itsestämme asioita.
Tuntuuko jooga tylsältä? Eikö huvitakaan harjoitella? Kaipaako mieli jotain muuta? Miksi? Eikö rutiiniksi muodostunut jooga enää kelpaakaan? Pystytkö kohtaamaan itsesi joogan avulla päivittäin? Joka päivä joogamatolle astuessamme sisäisessä maailmassamme on jotain meneillään. Me itse päätämme harjoittelemmeko vai emme.
Jooga on aina neutraalia. Se, mitä heijastamme joogaan itsestämme, on aina henkilökohtaista. Rakastamme joitakin asanoita, kun taas joitakin muita inhoamme. Chanting voi olla mukavaa, mutta jostain syystä pelkäämme tai ahdistumme pranayamasta. Heijastamme joogaan koko olemuksemme ja elämämme, kaiken sisältämme.
Jooga ei ketään pelasta. Pelastamme aina itse itsemme. Olemme itse aktiivisia toimijoita. Jooga on sen sijaan oiva työkalu ja menetelmä itsensä pelastamiseen, jos niin haluaa tehdä. Mitä tuo pelastaminen nyt kenenkin mielestä tarkoittaa tai pitää sisällään. Se on niin suuri sana. 🙂